Enää ei kuitenkaan puhuta siitä, miksi taloudenhoitoon tarvitaan julkisen talouden suunnitelmien ja EU:n finanssipoliittisten sääntöjen päälle vielä uusia rajoittimia, jotka pahimmillaan estävät järkevää suhdannepolitiikkaa.

TULEVA vaalikevät pitää ulostulot kuitenkin varovaisina.

Velkajarruun sitoutuneiden puolueiden vähäisistä viesteistä päätellen julkisen talouden tasapainotus aiotaan ilmeisesti toteuttaa pääosin nojaten toiveajatteluun, päätöksenteon siirtoon, leikkausten piilottamiseen ja ideologiseen nokitteluun.

Julkisen sektorin tehokkuusohjelma on toiveajattelua. Päätös tehdään näkyvästi, mutta säästötavoitteiden toteutuminen jää yleensä seuraavan hallituksen murheeksi.

Hyvinvointialueiden ja kuntien määrärahaleikkauksilla ikävä poliittinen vastuu palvelujen alasajosta tai veronkorotuksista sysätään eduskunnasta alue- ja kunnanvaltuustoille.

Eläkkeitä ei haluta verottaa, vaan niiden tasoon liittyvät päätökset haetaan työmarkkinakeskusjärjestöjen kolmikannasta, joka on viime vuosina kelvannut muissa kysymyksissä lähinnä kuunteluoppilaaksi.

Ideologista nokitteluksi voi nimetä budjettivaikutukseltaan mitättömät toimet, joilla lähinnä viestitään omalle tai tavoitellulle kannattajakunnalle halua satuttaa heille vastenmielisiä väestöryhmiä.

Toiveajattelun vastakohta taas ovat indeksijäädytykset. Se ei päätöksentekohetkellä näytä aidolta, koska vaikutus etuuksiin ja palveluihin realisoituu vasta asteittain.

INDEKSISIDONNAISIA menoja on karkeasti kaksi kolmasosaa valtion budjetista.

Erilaisiin indekseihin on sidottu muun muassa puolustusvoimien toimintamenot ja hankinnat, hyvinvointialueiden rahoitus, kuntien valtionosuudet, valtion rahoitus kouluille, oppilaitoksille ja korkeakouluille sekä sosiaaliturvaetuudet.

Orpon hallitus jäädytti useimmat sosiaaliturvaetuudet vuoden 2023 tasolle jo kuluvalla hallituskaudella. Peruspäiväraha, työmarkkinatuki ja ne sittemmin korvannut yleistuki sekä ansiopäivärahan perusosa jäivät kuukausitasolla noin 800 euroon.

Työttömyysturvan avulla onkin helppoa konkretisoida indeksijäädytysten mittaluokkaa. Työttömyyspäiväraha seuraa kuluttajahintojen tahtiin kehittyvää kansaneläkeindeksiä. Se on myös niin kutsuttu ensisijainen etuus, joka ei kasva, kun muut etuudet vähenevät.

Kuluvan hallituskauden loppuun mennessä työttömyysturvan elinkustannuskorotuksia on jäänyt puuttumaan 9,6 prosenttia eli kuukausitasolla hieman alle 80 euroa. Jos jäädytys jatkuu vuoteen 2031 asti ja inflaatio pysyy Euroopan keskuspankin tavoitetasolla, jää korotuksia puuttumaan yhteensä 18,5 prosenttia eli vajaat 150 euroa.

Leikkauksen mittakaava on siis valtava, mutta se hahmottuu vasta vuosien kuluessa.

INTOHIMOT indeksijäädytyksiin eivät kuitenkaan rajoitu vain sosiaaliturvaetuuksiin.

Esimerkiksi kokoomus haluaa tuoreessa velkajarrupaperissaan jäädyttää etuuksien ohella muun muassa kuntien valtionosuudet sekä korkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen indeksisidonnaisen rahoituksen.

Valtionosuuksien jäädytyksellä paine velanottoon tai veronkorotuksiin siirretään valtiolta kunnille. Yhdenkin hallituskauden mittainen indeksijarru tarkoittaisi valtavia leikkauksia esimerkiksi myös ammattikoulujen ja korkeakoulujen rahoitukseen tilanteessa, jossa koulutustason lasku ja opetuksen laadun heikkeneminen soittavat jo valmiiksi hälytyskelloja.

Kun raha menettää arvoaan, indeksijäädytys on yhtä todellinen leikkaus kuin mikä tahansa muukin. Samalla vältellään vaikeita kysymyksiä muun muassa sosiaaliturvan tasosta, leikattavista hyvinvointipalveluista sekä koulutuksen laadusta.

Jos velkajarrun tavoitteet aiotaan toteuttaa, olisi puolueiden syytä esittää konkreettisia päätöksiä joko veronkorotuksista tai palvelujen alasajosta. Tyhjät puheet ja tavoitteiden esittäminen keinoina nakertavat uskoa päätöksentekoon.

Kirjoittaja on Palvelualojen ammattiliiton PAMin ekonomisti.